Näin rakentuu maanalainen sähköverkko.

Kävimme rakennuttajapäällikkömme Jussi Välimäen opastuksella katsomassa, kuinka sähköverkko siirtyy ilmasta maan alle Vantaan luoteisosissa. Lopputuloksena asiakkaamme saavat laadukkaampaa sähköä ilman säästä johtuvia jakeluhäiriöitä.

Räntäsade on muuttanut maastoa valkoiseksi Kylänpääntien varressa Kivistön pohjoispuolella, vanhan Linnan kartanon liepeillä. Uuden sähköverkon tekoa takatalvi ei haittaa. Työ etenee vauhdikkaasti kahdella kaivinkoneella. Toinen kaivaa ojaa edellä, ja toinen laskee maakaapelia perässä.

Saman kaivannon pohjalle pannaan sekä 20 kilovoltin keskijännitekaapeli että 0,4 kV:n pienjännitekaapeli. Kaapelireitti tallennetaan GPS-mittauksella ja dokumentoidaan Vantaan kaupungin maanalaiseen johtokarttaan. Paikannuskoordinaatit ovat arvossaan, kun maakaapelin lähellä kaivellaan seuraavan kerran.

Ennen ojan täyttämistä sinne vedetään vielä keltainen varoitusnauha. Lopuksi tienpenkka muotoillaan ja tasoitetaan. Meneillään on Luoteis-Vantaan kaapelointiprojektimme kakkosvaiheen loppusuora. Seuraava vaihe käynnistyy alkukesällä Vestrassa, Hämeenlinnanväylän länsipuolella.

Vuonna 2027 päättyvällä hankkeella turvaamme noin 2 000 asiakkaamme sähkönsaannin. ”Maakaapeloinnin tarkoituksena on päästä eroon ilmajohtoverkon vioista ja parantaa siten sähkön toimitusvarmuutta”, rakennuttajapäällikkö Jussi Välimäki Vantaan Energia Sähköverkoilta kiteyttää.

Elokuussa 2017 riehunut Kiiran-päivän rajuilma kohteli kaltoin kaupungin luoteisosien ilmajohtoverkkoa: puita kaatui linjoille ja pylväitäkin meni poikki. Maakaapeloinnin myötä säästä johtuvat jakeluhäiriöt jäävät historiaan. Toimitusvarmuutta lisää silmukoitu verkko, jossa muuntamolle on mahdollista syöttää sähköä kahdesta suunnasta. Vikaantumispaikka voidaan erottaa muusta verkosta, ja asiakkaille pystytään palauttamaan sähköt samaan aikaan kun vikaa korjataan. Noin 90 prosenttia sähköverkostamme kulkee jo maan alla, myrskyiltä suojassa. Luoteis-Vantaan verkon uudistaminen nostaa kaapelointiasteen yli 95 prosentin.

Ei turhaa kaivamista

Yksi kaapelireittien suunnittelun lähtökohdista on tarpeettoman maankaivuun minimoiminen. Kun keski- ja pienjänniteverkko kulkevat samaa reittiä, yksi oja riittää. Verkkokaapelien seuraksi samaan kaivantoon saatetaan laittaa kaupungin katuvalokaapeli tai teleoperaattorin telekaapeli. ”Yhteiset kaivuutarpeet huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa. Tavoitteena on, että avointa ojaa pääsisi hyödyntämään mahdollisimman moni tarvitsija”, Välimäki kertoo.

Toimistolla hahmotellut reitit ja sijainnit tarkentuvat maastosuunnittelussa. Maakaapeleille, puistomuuntamoille ja jakokaapeille haetaan sijoitusluvat maanomistajilta. Asioista sovitaan kirjallisesti, ja maanomistajille maksetaan haittakorvaukset.

Kaapeli upotetaan 70 senttimetrin syvyyteen. Mikäli tavoitesyvyydestä joudutaan jossain paikassa tinkimään, kaapeli suojataan betonikouruilla tai metallilevyillä. Kalliosta päästään läpi räjäyttämällä taikka kiilausmenetelmällä. Pellolla maakaapelin asennussyvyys on vähintään metri, jotta kaapeli pysyisi varmasti maatalouskoneiden ulottumattomissa. Viljelysmaiden alituksia pyritään tosin välttämään ja vetämään kaapeli pellonreunoja pitkin.

Järkevimmän reitin ohella on osattava valita oikeanlainen kaapeli. ”Suunnittelemme, minkälaisia poikkipintoja kaapeleissa käytetään, jotta saamme tavoitellut sähköiset arvot täyttymään ja kaapeleista pystytään ajamaan tarpeeksi virtaa läpi.” Oikea mitoitus on tärkeä myös verkon sulakesuojausten toimivuudelle.

Verkko lähemmäksi kuluttajia

Maakaapeliverkot noudattelevat harvoin niillä korvattavia ilmajohtoreittejä, varsinkin keskijänniteverkolla. Kaapeloinnin myötä sähkölinjat siirtyvät peltoaukeilta ja metsän siimeksestä teiden ja katujen varsille, jolloin uudesta kaapeliverkosta tulee helposti vanhaa ilmajohtoverkkoa pitempi.

”Kun Suomea aikanaan sähköistettiin, pyrittiin johtopituudet usein minimoimaan ja ilmajohtoja vedettiin pitkin metsiä. Kaapeliverkkoon siirryttäessä on järkevää tuoda verkkoreitit liittymien läheisyyteen, sinne missä sähköä kulutetaan”, Välimäki sanoo.

Tien reunassa kaapelit myös aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa maa-alueiden muulle käytölle ja kaavoitukselle. Kaapelien asentamista seuraa niiden liittäminen muuntamoihin ja jakokaappeihin. Verkkoon kytketään jännite sitä mukaa kuin valmista tulee, yksi alue kerrallaan. Sen jälkeen ryhdytään kääntämään taloja ilmajohtoverkosta maakaapeliverkon piiriin.

Vasta sitten on vanhan verkon purkamisen aika. Jos tilaa on, pylväät kellautetaan kumoon johtoineen päivineen. Purkumateriaalit lajitellaan ja kierrätetään. Talvella 2019-20 purkutöitä jouduttiin lykkäämään roudan puuttumisen takia. Pluspuolena verkonrakennustöitä pystyttiin jatkamaan keskeytyksettä läpi talven. Pehmeimmissä paikoissa käytettiin kaapeliauraa tienreunojen suojelemiseksi sortumilta.
Loppusilauksena kaivuureitit maisemoidaan lähtötilannetta vastaavaan kuntoon. Tienpenkat liipataan jo kaivuun yhteydessä, mutta asfalttikorjaukset ja nurmenistutukset joudutaan tekemään perästäpäin. Menneen talven märkyys viivästytti viimeistelytöitäkin, mutta kesään mennessä paikkojen pitäisi olla kunnossa.

Maakaapeli lasketaan 70 sentin syvyyteen.

Työmaa näyttää aina työmaalta, mutta lopuksi paikat siistitään, Jussi Välimäki vakuuttaa.

Toinen kaivuri tekee ojaa.

Yhdelle kelalle menee 500 metriä kaapelia.

Kaapeliojaan laitetaan muovinen varoitusnauha tulevien kaivuutöiden varalta.